Historia

Siikaisten Leväsjoen kylä sai kolmantena Siikaisten kylistä asutuksensa 1685. Tätä ennen oli verokirjoissa näkyvä pysyvä asutus syntynyt Otamolle 1663 ja Hirvijärvelle 1684. Leväsjoelle, kruunun yhteismaalle, oli maanmittari Olof Mört kartoittanut 2 tilaa 1684, joiden asukkaat näkyivät kirjoissa jo seuraavana vuonna. Isoonjakoon (1800) mennessä nämä kaksi tilaa, Kahari ja Soini, olivat jakautuneet seitsemäksi tilaksi ja isossajaossa perustettiin kylän liikamaalle kuusi tilaa lisää päivämäärällä 3.3.1800. Nämä saivat numerot 8 - 13, joista nro 13 yhdistettiin myöhemmin tilaan nro 7. Vuoden 1875 maakirjassa näillä viidellä uudistilalla tilalla olivat nimet: Stenfors, Katajamäki, Stengård, Högbacka ja Robacka (nrot 8-12). Myöhemmin 1800-luvulla perustettiin vielä 2 tilaa, Forsbacka ja Hirvikoski lähelle Ahlaisten rajaa. Näin vuoden 1875 erikoismaakirjan mukaan Leväsjoen kylässä oli 14 maakirjanumeroa eli 14 kantataloa. Venäläisten maanmittarien 1855 tekemässä kartassa, joka on mm. Satakunnan museossa, on Leväsjoen kylään merkitty 12 taloa ja 68 torppaa tai muuta asumusta.

Ensimmäisen uudistilan viljelijäksi muutti 1685 Otamoilta kalastaja Erkki Olavinpoika, joka oli aiemmin asunut Vihteljärven Sikalassa. Muutaman vuoden kuluttua Erkki lähti viljelemään Merikarvian Ylikylän Näsiä, kuten Santavuoren Merikarvian Historia kertoo. Tilalle tuli Noormarkusta Markku Yrjönpoika Kahari, jonka mukaan tila sai nimensä. Markun isä Yrjö Pentinpoika oli 1600-luvun puolivälissä karannut verorästien takia Virtain Liedenpohjan Kahralta, mikä nimi sitten täällä muuntui Kahariksi ja Kahriksi. Ainakin yhtenä vuonna Yrjö asui myös Vihteljärven Sikalassa, joten Markun tulo Siikaisiin ei ollut sattuma. Mutta isonvihan vaikeina aikoina Markkukin joutui luopumaan tilastaan ja muutti poikansa luo Söörmarkun Eliakselle. Tämän jälkeen verokirjoisssa näkyi asukkaana Yrjö Simonpoika Björn, joka oli Merikarvian Ylikylän Österbyn vävy, mutta toinen vaimo oli Soinin sukua. Yrjön pojasta tuli Merikarvian lukkari Heikki Melin. Pysyvä suku tuli Kahariin Petkeleestä n. 1720, kun seppänäkin toiminut Soinin vävy Heikki Matinpoika muutti Kaharille. Kaharin seuraava isäntä oli poika Heikki Heikinpoika, jonka vaimo oli Merikarvian Alakylästä Antti Kankun tytär Maria

1700-luvun loppupuolella Kahari jaettiin Ala- ja Yli-Kahariin tai -Kahriin (nrot 1 ja 2), josta jälkimmäisestä vielä syntyi puolittamalla Heikkilä (nro 3). Leväsjoen kylään luettiin aluksi myös Haapakoski, jonne Kaharin poika Matti Heikinpoika (vaimona Susanna Antintytär Vanhatalo Otamolta) sai virallisen asumisluvan 1733, mutta myöhemmin Haapakoski esiintyi omana kylänään.

Toisen uudistilan viljelijäksi muutti 1685 Merikarvian pappilan vuokraaja Erkki Tuomaanpoika Soini. Soini-nimi tuli Pomarkusta, jossa Erkki oli viljellyt Pomarkun luultavasti vanhinta tilaa, Soinia. Erkki Tuomaanpoika eli 99-vuotiaaksi ja jätti merkittävän panoksen Merikarvian ja Siikaisten asukkaihin, sillä hänellä oli lähes 20 lasta. Yksi pojista oli Porissa porvarina mutta vietiin isonvihan aikaan vankina Pietariin. Soinin jakoivat ensimmäisen kerran noin 1740 Erkin pojanpoika Heikki Juhonpoika ja hänen pomarkkulainen langonsa Sigfrid Martinpoika Riutta. Suomalainen nimimuoto oli varmaan Sippo koska taloa sanottiin Sippolaksi. Puoliskostaan Heikki Juhonpoika antoi vielä puolet 1760-luvulla syytinkimiehelleen kellahtelaiselle Matti Juhonpoika Filppulalle, jolloin syntyivät Alasoini ja Ylisoini (nrot 4 ja 5). Heikki oli tehnyt syytinkisopimuksen 1748, koska hänen avioliittonsa ahlaislaisen Kaisa Heikkilän kanssa lapseton mutta sitten Heikki sai toisen vaimonsa kanssa pojan 69-vuotiaaana, josta tuli aikanaan Alasoinin isäntä. Sippolasta syntyivät Sippola ja Kruunari (nrot 6 ja 7), johon yhdistettiin mainittu uudistila

Nämä perustalot ostettiin kruunulta perinnöksi eli verotiloiksi 16.12.1762, jolloin ne olivat vielä kolmena tilana. Ostajat olivat Erkki Heikinpoika Kahari, Heikki Juhonpoika Soini ja Tuomas Sipinpoika Sippola. Tätä ennen oli Siikaisissa vain Sammi ostettu perinnöksi 5.3.1740. Isossajaossa ne saivat osan kruunun ottamasta liikamaasta, mitkä osuudet talolliset sitten ostivat perinnöksi vasta 1800-luvun loppupuolella. Isojakokaan ei välittömasti lisännyt talollisten määrää sillä jakokunnan verotalonpojat käyttivät oikeuttaan ja ostivat kahta lukuunottamatta uudistilat itselleen ja viljelijät jatkoivat torppareina. Mainitut kaksi uudistilaa hankki omistukseensa 3. lääninmaanmittari Isak Tillberg.

Koonnut:
Fil. Mais. Raimo E. Harju